Kadonneet virtuaalihevoset
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Kadonneet virtuaalihevoset

Virtuaalimaailmasta kadonneiden hevosten tietojen säilytyspaikka. Foorumi ei omista hevosten tietoja eikä niiden tekstejä.
 
PääsivuPääsivu  PortaaliPortaali  Latest imagesLatest images  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

 

 ori Milton Wims

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Jenna S.
Vierailija




ori Milton Wims Empty
ViestiAihe: ori Milton Wims   ori Milton Wims EmptyTi Huhti 08 2014, 05:30

Välimuistissa

Milton Wims

Virallinen nimi Milton Wims
Rotu new forest
Sukupuoli ori
Säkäkorkeus 144 cm
Syntymäaika 12.03.2009
Ikä 14 vuotta (x)
Koulutustaso heA, 110 cm
Rekisterinumero VH-57315
Omistaja ronya
Kasvattaja cookie., Wimbledon

Luonne

Kun Miltonia miettii suurpiirteisesti, on se aika sosiaalinen poni. Ei ole päivää, jolloin se vain mököttäisi karsinan nurkassa. Nöyryyttä orilta löytyy rutkasti - välillä vähän liikaakin, sillä se antautuu helposti tallin kilteimmällekin ruunalle. Toisaalta oria voivat hoitaa pienetkin lapset, eikä se pane pahakseen vaikka muut hevoset sitä vähän pompottelisivatkin. Ori on kovin tammamainen ja perinyt ehkä vähän prinsessaominaisuuksia emältään, vaikkei sitä oikeastaan näytäkään. Ori rakastaa pitkiä harjaushetkiä kevätauringossa eikä se pane pahakseen myöskään rentoja ja pitkiä maastolenkkejä ilman satulaa. Vaikka Milton kovasti rennosta menosta tykkääkin, se kuitenkin rakastaa treenaamista ja kilpailemista. Ei ole päivää, jolloin se tylsistyisi työntekoon. Tähän on varmasti syynä oikeanlainen ja oikeaan aikaan tehty koulutus, sekä säännöllinen ratsastus. Miltonilta on aina vaadittu kurinalaisuutta, mutta siitä huolimatta ori saattaa välillä vähän pelleillä ratsastaessa ja hoitaessakin. Yleensä ori kuitenkin tunnistaa vähän vakavammat tilanteet ja käyttäytyy silloin aina edukseen.

Hoitaessa Milton on sosiaalinen ja ystävällinen, sen voi antaa vaikka pienelle lapselle hoidettavaksi. Harjaus ja kavioiden otto ovat orille arkipäivää, eikä niistä koidu minkäänlaisia vaikeuksia. Vaikka ori on rauhallinen, se on kuitenkin kiinnostunut ihmisensä tekemisestä ja kurkkii aina välillä, mitäs siellä oikein tapahtuu. Välillä ori haluaa rapsuttaa päätään ja silloin eivät vaatteet pysy puhtaina. Ihmisille, joita Milton ei tunne, se ei kuitenkaan ole yhtä seurallinen. Silloin se vain seisoo paikoillaan, mutta tutkiskelee ja katselee kuitenkin ympärillä tapahtuvia asioita. Milton tykkää olla hoidettavana käytävällä taikka hoitopaikalla/-puomissa, ja yleensä karsinassa hoidettaessa roikkuukin ovella ja sinänsä hoitotoimenpiteet voivat olla silloin vähän hankalampia tehdä. Vesikarsina ei kuulu mitenkään orin lempipaikkoihin, mutta kyllä se sinnekkin tulee - ehkä vain vähän vastahakoisesti. Aluksi ori voi vähän kammota letkua, mutta kun tajuaa, että sieltä tuleekin vain vettä niin juttu on ihan ok. Peseminen ei orista ole mitään herkkua ja silloin stepataankin hurjasti ainakin niin kauan kuin letku on päällä. Jalkojen kylmäys onnistuu silti ilman mitään ongelmia. Taluttaessa ori on melko rauhallinen, vain tammojen kohdalla pieni matala hörähdys, ilman mitään riehumisia tai steppailuja. Keväisin totta kai ori vähän enemmän reagoi tammoihin, silloin se voi jopa vähän riekkua, mutta yleisemmin se kuitenkin on hyvin rauhallinen ja pienetkin voivat taluttaa sen tarhaan. Miltonia on helppo juoksuttaa, se tottelee melko hyvin ääniapuja ja toimii muutenkin hyvin.

Kouluratsastuksen parissa Milton saattaa olla vähän laiskahko. Se ei ole sen lempipuuhaa, mutta kyllä sekin menee. Milton on koulutettu tasolle helppo A, ja se onkin kilpaillut tasolla jonkun verran, muutaman kerran sijoittuen viimeisille ruusukesijoille - joka heijastaa myös sitä, ettei kouluratsastus orin vahvin laji ole. Peräänannossa Milton kyllä kulkee kokemattomammallakin ratsastajalla, mutta esimerkiksi väistöt, avo- ja sulkutaivutukset ovat orilla hyvin nihkeitä ja niiden suorittamiseen pitää ratsastajankin oikeasti osata. Myöskään temponlisäykset eivät orilla kovinkaan helposti lentoon lähde, ja sitä onkin parempi provosoida ja ärsyttää tarpeeksi aikaisin, jotta lennokkaita askelia saisi ainakin alkuun muutaman. Pitkät laukkaosuudet ovat Miltonin mielestä hirveitä, ja silloin saattaa laukka vähän kuolla pystyyn. Muutama terävä huomautus kannuksilla, niin yleensä silloin ori herää ja laittaa ainakin vähän aikaa parastaan askellajin suhteen. Vastalaukat eivät ole orin parhainta alaa ja niitä harjoitellessa pitää olla erityisen tarkkana, sillä kun ori saa kerran vaihdettua niin sitten sitä tehdään koko ajan.

Milton syttyy heti, kun esteitä näkyy kentällä. Silloin ollaan niin menossa vahvasuisena ja korvat hörössä. Kyllä ori sitten malttaa verkkailla suht rauhassa, eikä ole edes enää kovin kovasuinen, kun sille saa vakuutettua että kyllä niitä esteitäkin päästään pian hyppäämään. Pieniä esteitä Milton ei ota lainkaan tosissaan, puomejakin joskus tuijottelee ihmeissään, että mitäs noi nyt on, enhän mä noita voi mennä kun mun maine menee. Kyllä ori sitten jaksaa pienilläkin työskennellä, kunhan sen oikeasti laittaa töihin. Se 80cm maaginen raja alkaa olla se, milloin ori oikeasti alkaa hypätä. Kotona Milton menee kyllä 120cm ratojakin ongelmitta, mutta kisoissa sillä mennään 100-110cm, jotta ponilla on varma olo korkeudesta. Milton kääntyy radoilla hyvin ja oikeastaan antaa aika paljon ratsastajan virheitä anteeksi, eli ori hyppää vaikka tulisikin vähän vinosti esteelle. Se on hyvä ominaisuus, jos voittoa mielii tavoitella, varsinkin uusinnassa ori nimittäin suorastaan kiitää! Ei ole väliä, tuleeko vähän huono ponnistuspaikka tai tiukka tie: poni mielummin hyppää ja pudottaa kuin kieltää. Sinänsä Milton on esteillä hyvin rehellinen, se yrittää aina eikä koskaan pelleile.

Maastossa Miltonia voisi luonnehtia ehkäpä kuumaksi. Käynti ja ravi menee ihan ok, ollaan rentoja ja kuuliaisia, mutta laukka onkin sitten niin räjähtävää että! Kyllähän siellä kyydissä pysyy ja ori kyllä siirtyy raviin kun pyydetään, mutta laukan perusvauhti on hyvin nopea. Laukan jälkeen pitää vähän puhallella, ja steppailla, mutta ei Milton sitten enää mihinkään lähde. Ori ei säiky pikkuasioita, mutta kyllä sillä hevosen itsesuojeluvaisto on. Maastoesteitä Milton menee suht reippaasti, ei juurikaan katsele minkä näköinen este on ja menee hyvin veteenkin. Sen sijaan ennen bankettia kannattaa ottaa vauhti lähes etanan tasolle, muuten asiasta ei tule yhtikäs mitään.

Kilpailupaikalla Milton jaksaa rauhoittua vasta kun koko alue on tarkasti käyty läpi ja hevoset katseltu läpi. Verkan alussa ori sählää ja tuntuu siltä että eihän tästä mitään tule, mutta radalla, oli kyseessä este- taikka koulukilpailut, ori menee suht reippaasti ja on mukava ratsastaa. Joskus pienillä esteradoilla ori heittäytyy vahvaksi ja silloin vain taitava ratsastaja saa orin keploteltua radasta läpi, mutta yli metrin radoilla ori onkin kuuliainen ja tekee aina parhaansa.

Suku

i. Broderick III IB
ii. Swapnil 8-2-1 IB
iii. Zero Zero Seven
iie. Seen like Yesterday
ie. Yerazic 276 NF
iei. My Heartbeat Was A Kick Of Chicken
iee. Must Kill Without Mercy

e. Abigail
ei. Fabrizio
eii. Jaguar GMs
eie. Pinemountain Faolan
ee. Butterfly V
eei. Farley GBR
eee. Farsiris

Miltonin isä, hurmaava Broderick III IB eli Brode on hyvin orimainen, mukavaluonteinen ja isoegoinen tuttavuus. Brode on kilpaillut korkeintaan 120cm ja vaativa B luokissa ja pärjännyt tasollaan hyvin. Se on sijoittunut jonkun verran sekä este- että kouluratsastuksen puolella. Brodella on mukava suku, sen emä ja isä ovat upeita esteponeja ja kummatkin sijoittuneet hyvin yli metrin poniluokissa. Luonteeltaan Brode on juuri sellainen ratsastuskoulun ilkikurinen poni, vaikkei ratsastuskoulussa asukkaan. Hoitaessa se hyppii, pomppii, näykkii ja tekee muuta mukavaa, mitä hoitaja totta kai rakastaa yli kaiken! Ratsastaessa Brode testailee ensin uutta ratsastajaa, ottaa mittaa taidoista ja leikkii ratsastajan kustannuksella. Joskus Brode osaa olla oikein unelmaponi, joka myöntyy ratsastajan tahtoon ja silloin se osaakin aika paljon. Ilkeästä nyffistä kuoriutuu kaunis ja kuuma estekilpaponi, joka hyppää yli metrin ratoja ilmavaraa jättäen tai halutessa myös elegantti kouluponi taitavalle juniorille, sillä Brode menee koulussa jopa vaativa B-tasoisia luokkia.

Isänisä Swapnil 8-2-1 IB on Broden luonteen periyttäjä. Se syntyi ratsastuskouluun, asui ratsastuskoulussa ja... no, ei kuole ratsastuskoulussa, sillä tällä hetkellä sen omistaa näppärä junnuratsastaja joka kisaa sillä jopa 130cm luokkia esteillä. ”Sami” onkin todella taitava ja kuuma poni, jota ei voi kun inhota tallissa ja kentällä/maneesissa rakastaa. Koulua Sami ei jaksaisi koskaan vääntää sillä se on sen mielestä tylsää, mutta kyllä sitäkin vähän aikaa kestää. Maastossa poika menee kovaa, ja sillä on myös kokeiltu kenttää ja se toimi siinä ihan hyvin.

Zero Zero Seven ja Seen Like Yesterday olivat molemmat aikoinaan melko tunnettujakin esteponeja, ja molemmat omasivat myös hyvät rakenteet.

Isänemä Yerazic 276 NF on tunnetun kouluorin jälkeläinen, mutta jostain syystä jo nuorena tamman estekyvyt nousivat pintaan ja siitä seurasi lajinvaihto. ”Ellan” suku on siis koulupainotteinen ja tamma onkin hyvä yleisponi, joskin se pärjää ehkä estekisoissa paremmin. Luonteeltaan Ella on söpö nallekarhu, jolle ei vaan voi olla vihainen vaikka se jotain tekisikin.

My Heartbeat Was A Kick Of Chicken oli erinomainen kouluponiori ja sillä on paljon hyvin menestyneitä jälkeläisiä. Must Kill Without Mercy oli monitoimiponi: se on asunut ratsastuskoulussa tuntiponina ja kisannut myös esteitä, koulua ja kenttää menestyksekkäästi isoissakin kilpailuissa.

Orin emä, Abigail ei ole juurikaan kisannut eikä se hyppääkään kovin korkeita. Tamma omaa hyvän rakenteen, mutta varmasti ei kukaan voi sanoa, sillä se ei ole käynyt näyttelyissä. Api on siis varsin kokematon, mutta luonteeltaan se on oikea prinsessa ja diiva. Hoitaessa tamma esittää tylsistynyttä, vaikka oikeasti se pitää leppoisista harjaushetkistä kunhan harja ei ole liian kova. Ratsastaessa Api on hyvä opettaja, sillä se vaatii tismalleen oikeat avut toimiakseen. Parhaimmillaan se on potentiaalista junnua opettamassa, sillä kun sitä oikeasti osaa ratsastaa, se on todella hieno ja toimii kuin ajatus.

Emänisä Fabrizio ei juurikaan koskaan menestynyt kilparadoilla, vaikka osaava olikin. Kotona se oli kuin itse rauhallisuus, mutta kisapaikalla sen hermot pettivät totaalisesti. Sillä oli silti loistava hyppytyyli ja se hyppäsikin todella korkeita nyffiksi. Fabrizio oli loistava periyttäjä; se periytti taitoa ja tyyliä, mutta yksikään sen jälkeläisistä ei ollut hermokimppu ja jokainen kilpaili suht isoilla radoillakin, poikkeuksena tietysti Api...

Jaguar GMs oli erinomainen esteponi, vaikka luonteeltaan se oli ilkeä ja erittäin orimainen. Ratsastaessa se oli kuitenkin aivan uskomaton ja kiltti. Pinemountain Faolaninkaan luonne ei ollut kovin kiltti, mutta sillä oli loistava rakenne.

Emänemä Butterfly V oli yllätysvalinta Apin emäksi. Tamma ei ole kilpaillut, ei kovin hyvin koulutettukaan eikä sillä edes valmentauduttu säännöllisesti. Silti tamma on luonteeltaan aivan upea ja sen jälkeläiset omaavat hyvin samoja luonteenpiireitä kuin Butterfly.

Farley GBR ja Farsiris olivat kumpikin hyväsukuisia poneja, mutta niiden elämä kului lähinnä harrasteponin onnellista elämää elellen.

Jälkeläiset

Haluaisitko sinäkin huippuvarsan Miltonista? Orille voi tarjota yksipolvisia puhtaita new forestinponitammoja tai ratsuponijalostukseen soveltuvia tammoja. Mikäli sinua kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostilla.

rp-t. Valencia Dainty s. 20.08.2009 (e. Carusos Valerie)
rp-o. Dainty Random s. 15.10.2009 (e. Elvira Shreed)
rp-o. Mazatl Dainty s. 05.11.2009 (e. Elvira Shreed)
nf-t. Miyah NY s. 02.12.2009 (e. Madeleine NY)

Kilpailukalenteri

Milton kilpaili ERJ:n alaisissa esteratsastuskilpailuissa pääsääntöisesti tasolla 100-110 cm. Sijoituksia 58 kpl, joista voittoja 8 kpl.

05.03.2009 ERJ Krofnock Ranch 100cm - 1/50
20.03.2009 ERJ Silence 110cm - 4/40
22.03.2009 ERJ Silence 110cm - 4/40
26.03.2009 ERJ Silence 110cm - 3/40
21.03.2009 ERJ Uskonpuute 110cm - 6/50
22.03.2009 ERJ Kielletty 110cm - 1/50
16.03.2009 ERJ Accusal 110cm - 10/100
18.03.2009 ERJ Jerry 100cm - 5/50
22.03.2009 ERJ Svärjade 100cm - 3/60
28.03.2009 ERJ Stud Monument 100cm - 7/100
06.05.2009 ERJ Stud Monument 100cm - 7/100
15.07.2009 ERJ Step Ponies 110cm - 5/63
16.09.2009 ERJ Reeyah Ponies 110cm - 4/50
17.09.2009 ERJ Reeyah Ponies 110cm - 6/50
18.09.2009 ERJ Reeyah Ponies 110cm - 3/50
19.09.2009 ERJ Reeyah Ponies 100cm - 7/50
20.09.2009 ERJ Reeyah Ponies 100cm - 7/50
04.10.2009 ERJ Stud Monument 100cm - 1/35
05.10.2009 ERJ Stud Monument 110cm - 4/35
12.10.2009 ERJ Stud Monument 100cm - 6/50
16.10.2009 ERJ Stud Monument 100cm - 7/50
18.10.2009 ERJ Stud Monument 100cm - 5/50
19.10.2009 ERJ Stud Monument 110cm - 6/50
21.10.2009 ERJ Stud Monument 100cm - 6/50
05.10.2009 ERJ Voltti 100cm - 4/40
06.10.2009 ERJ Voltti 110cm - 2/40
07.10.2009 ERJ Voltti 110cm - 1/40
13.10.2009 ERJ Mörkövaara 100cm - 1/50
21.10.2009 ERJ Step Ponies 100cm - 6/80
26.03.2009 ERJ Unhola 100cm - 2/48
21.03.2009 ERJ Viehättävä 100cm - 2/60
21.03.2009 ERJ Viehättävä 90cm - 6/60
23.03.2009 ERJ Viehättävä 90cm - 3/60
13.04.2009 ERJ Kielletty 90cm - 4/50
13.04.2009 ERJ Kielletty 100cm - 4/50
25.03.2009 ERJ Jerry 100cm - 2/50
26.03.2009 ERJ Jerry 100cm - 5/50
20.03.2009 ERJ Unhola 100cm - 2/60
21.03.2009 ERJ Unhola 110cm - 4/57
24.06.2009 ERJ Salasana 100cm - 4/40
20.09.2009 ERJ Naturael 100cm - 9/100
22.09.2009 ERJ Naturael 100cm - 2/100
23.09.2009 ERJ Naturael 100cm - 9/100
01.10.2009 ERJ Stud Monument 110cm - 2/35
03.10.2009 ERJ Stud Monument 110cm - 1/35
08.10.2009 ERJ Stud Monument 110cm - 5/35
15.10.2009 ERJ Unafraid 110cm - 4/40
01.10.2009 ERJ Voltti 110cm - 4/40
20.09.2009 ERJ Hafrena 100cm - 3/76
21.09.2009 ERJ Hafrena 90cm - 8/71
22.09.2009 ERJ Hafrena 100cm - 1/76
10.10.2009 ERJ Yersinio 110cm - 7/50
08.10.2009 ERJ Voltti 100cm - 1/40
09.10.2009 ERJ Voltti 110cm - 3/40
25.10.2009 ERJ Unafraid 110cm - 3/40
18.10.2009 ERJ Viehättävä 100cm - 4/64
24.10.2009 ERJ Step Ponies 110cm - 4/80
21.10.2009 ERJ Step Ponies 110cm - 3/80

Valmentautuminen

Valmentajana toimi Cordelia (Colby Abbey), kiitos!

Astelitte kentälle hieman ujon oloisina, Milton katseli kentän tummia aitoja ihmeissään ja valkoiset kirjainpöntöt olivat kauhistuttavia. Alkukäynneissä Milton vaati paljon rohkaisua, jotta se suostui kävelemään kirjainten ohitse. Muutaman kierroksen jälkeen se rentoutui jo huomattavasti ja ratsastajakin alkoi löytää hyvän tempon. Aloittelimme ympyröillä ja taivutuksilla. Kumpaankin päähän tuli tehdä ympyrä ja C-päädyn ympyrällä väistää takaosaa ulos, L-päädyssä sisään. Milton yritti luistaa väistöistä ja pääsikin hieman huijaamaan ratsastajaansa. Kun sieltä sitten tuli oikeaa väistöä, ratsastajakin huomasi selvän eron ja alkoi vaatia ponilta enemmän. Sitten teimme muutamia laukkapätkiä ja C-päätyyn ympyrän. Ympyrällä taas väistettiin takaosaa vuorotellen sisään ja ulos. Tämä sujui oikein hyvin. Annoin teille hetken hengähdys tauon ja aloin itse rakennella esteitä. Ensin tein lävistäjälle ravipuomit, lyhyelle sivulle puomi kasa ja toiselle lävistäjälle puomikasa. Aloittelimme ravipuomeilla. Ne sujuivat oikein mallikkaasti, vaikka Milton selvästikin innostui ja yritti ottaa turhankin pitkiä askelia. Kun puomit oli suoritettu kolme kertaa kasasin puomeista puomikasan. Tehtävä kuului seuraavasti; L-kirjaimen kohdalla laukannosto, siitä lävistäjälle ja puomikasa, lyhyellä sivulla puomikasa, siitä toiselle lävistäjälle ja puomikasa. Milton laukkasi pientä ja terhakasta laukkaa ja suoritti puomit kohtalaisesti. Rakensin lävistäjälle kahden esteen sarjan, johon Miltonin pitäisi pidentää askeltaan melko runsaasti. Väli oli kahden askeleen väli. Ensimmäisellä kerralla Milton otti kolme askelta ja ratsastaja hieman myöhästyi hypyssä, jonka seurauksena kannus napsahti ikävästi Miltonin kylkeen. Tästähän Milton sitten pukitti. Onneksi ratsastaja pysyi kuitenkin selässä. Toisella kerralla huusin tahtia ja ratsastaja tuntui hieman närkästyvän siihen. Se kuitenkin pisti tekemään töitä ja väli menikin kahdella upealla askeleella! Jäähdyttelyksi rentoa ravailua ja eteenalas taivuttelua. Milton rentoutui todella nopeasti, jonka jälkeen vielä reilut loppukäynnit pitkin ohjin.

Valmentajana toimi Jenna H., kiitos!

Viimeinen kerta. Haikeaa lopettaa näinkin hyvän poniratsukon valmentaminen! Tämä kerta meni oikein kivasti, Milton oli taas reippaalla päällä, mutta ei niinkään kauheasti imenyt esteelle kuin muina kertoina. Teitte viimeisellä kerralla ratatehtävää. Olin kasannut teille maneesiin muutamia pystyjä, oksereita ja erikoisesteitä. Verkkailit oria sillä aikaa kun viimeistelin rataanne. Sait Miltonin hyvin kuulolle, ori oli kyllä innokkaana menossa jo hyppäämään, mutta käskit sen malttaa hetken mielensä. Ensimmäiset hypyt tulitte vauhdilla, mutta erikoiseste hidasti hiukan vauhtianne. Miltonia hiukan epäilytti tuo kummallinen väkerrys, mutta et antanut orin jäädä miettimään - yli vain! Korkeimmillaan tulitte radan noin 110-120 cm tasoisena. Enempää en viittinyt korottaa, eihän sitä aina niin korkeita viitsi hypätä ja 120 cm esteillä ei voi vain matkustaa selässä ja joutuuhan Miltonkin siinä jo hyppäämään! Oikein kivasti meni tämä vika kerta, yksi hassu pudotus tuli, mutta ei yhtään kieltoa. Kerrassaan mainiota!

Valmentajana toimi Jenna H., kiitos!

Treenasimme tällä kertaa erikoisesteitä. Milton oli taas melko rauhallinen ja päästiin nopeasti itse asian kimppuun. Maneesiin rakennettiin mm. portti, muuri, sekä viuhka. Esteet eivät kuitenkaan pahemmin päänvaivaa tuonneet teille. Milton hyppäsi varmajalkaisesti eikä välittänyt vaikka olin väkertänyt hurjan pelottavan esteen! Kerran kuitenkin este oli viedä voiton, Milton katsoi hiukan epäilevästi estettä ja mietti hyppäisikö vai eikö hyppäisi - mutta napakasti kannustit ponioria hyppäämään - ja menitte kyllä melkoisella kenguruloikalla yli! Lähestymisenne olivat hyviä, muutaman kerran tulitte hiukan huonolla tiellä, mutta ori hyppäsi silti oikein kivasti ja ongelmitta, hyvä! Saatiin valmennus hyvillä mielin päätöksiin ja voin todeta, että ainakaan pahemmin Milton ei esteitä jää kyttäilemään!

Valmentajana toimi Jenna H., kiitos!

Milton oli tällä kertaa rauhallisempi kuin edellisillä kerroilla. Päästiinkin hyppäämään siis hiukan enemmän. Poni oli nopeasti alkuverkattu, teillä ei ollut mitään känää vaan Milton malttoi rauhassa alkuverkkojen ajan ja kuunteli sinua hyvin. Tulitte aluksi muutaman kerran innarin, joka sujui hyvin. Ensimmäisellä kerralla Milton lähti hiukan liian kaukaa, mutta venytti itsensä hyvin yli. Innarin jälkeen teillä oli yksi laukka ja pysty, jonka jälkeen kaksi laukkaa ja okseri. Tehtävä ei teille juurikaan päänvaivaa tuonut. Milton nautti selvästi hyppäämisestä ja lähti aina innolla tehtävään, toki maltillisempana kuin edellisellä kerralla. Viimeisellä hyppykerralla okserin korkeus nousi jopa 130 cm. Milton kuitenkin ponnisti itsensä kevyesti siitä yli. Tähän oli hieno lopettaa!

Valmentajana toimi Jenna H., kiitos!

Toinen valmennuskerta - taas vauhdikas poniori nimeltä Milton! Ori oli tänäänkin melko vauhdikkaalla päällä. Alkuverkat olivat pientä hösäämistä, mutta kyllä se ori siitä rauhoittui kun huomasi ettei pääse yhtään nopeammin hyppäämään. Verkkaesteenä taas pieni pysty, joka sujui naurettavan hyvin. Milton hiukan liioitteli hypyissään, mutta pääsit niihin hyvin mukaan. Tehtävänänne oli tänään kolmen esteen jumppasarja. Ori tuli aika reippaalla laukalla aluksi sisään eikä ollut mahtua väleihin, tajusi se sitten onneksi hiukan hidastaa. Hyppynne sujui oikein kivasti, edelleenkin sitä vauhtia oli, mutta hallitsit hyvin orin. Korkeimmillaan tulitte jumppasarjan 105 cm esteillä ja Milton hyppäsi oikein mallikkaasti. Olette kyllä hyvä ja menevä parivaljakko!

Valmentajana toimi Jenna H., kiitos!

Saavuin valmentamaan sinua ja Miltonia. Komea poniori asteli maneesiin ja sain heti kuvan reippaasti ponin koltiaasta. Milton ei malttanut edes hädin tuskin seisoa kun nousit selkään vaan se oli jo astelemassa kohti uraa. Ori taisikin tietää, että tänään hypättäisiin. Alkuverkat menivät reippaissa olosuhteissa, Milton ei malttanut heti keskittyä apuihisi, mutta lopulta sait orin hyvin kuulolle. Tulin alkuverkkana pientä pystyä, joka sujui oikein mallikkaasti. Itse tehtävänä tulit tänään suhteutettua linjaa. Milton oli esteiden välissä erityisesti aika vauhdikas, mutta hillitsit menevän poniorin hyvin. Estetienne olivat hyviä, ette pahemmin kiemurrelleet tehtävän aikana. Yleisesti teillä meni oikein hyvin, hienoa!

Valmentajana toimi Wetched, kiitos!

"Milton osoittautui kovin vahvaluontoiseksi poniksi eikä lämmittely ottanut sujuakseen kun ori innostui esteistä ja vieraasta ympäristöstä niin kovasti. Rakensin teille radan, jota siirryimme hyppäämään aika pian, sillä ponin asenne ei tuntunut muuttuvan lämmittelemällä. Milton heittelehti vähän väliä omien halujensa mukaan. Jos siltä tuntuu, ota ohjat yhteen käteen ja raippa toiseen ja näytä ponille kaapin paikka. Näin teitkin ja Miltonin asenne muuttui kyllä silmänräpäyksessä - sille täytyy aika-ajoin näyttää kuka päättää tekemiset ja temmon."

Valmentajana toimi Brenda., kiitos!

"Milton talsi alkukäynneissä ja alkuverkassa oikein reippaasti, itsevarmasti ja pontevasti. Rakentelin samalla esteitä, kun ravailitte erilaisia kiemuroita kenttää pitkin. Milton piti sinut töissä jatkuvasti ja jos olisit hetkenkin vain istunut satulassa, se olisi varmasti karauttanut oikein kovaan laukkaan. Kun menitte esteiden lähettyviltä ori oli oikein innokkaasti jo hyppäämässä, mutta pidit sen kuitenkin hyvin avuillasi. Verkan jälkeen hyppäsitte kahdeksan eri estettä yksitellen. Ne olivat suurimmaksi osaksi pystyesteitä, mutta okseri, ristikko ja lainekin löytyivät. Miltonin hypyissä ei ollut mitään vikaa - se hyppäsi ilmavasti, katsoi tarkasti ponnistus- ja laskeutumiskohdat ja nosteli jalkojaan oikein ylös, ettei varmasti hipaisisikaan esteitä. Tunnin puolessa välissä saitte alkaa hypätä esteitä ratana. Milton osoittautui oikein kovaksi pojaksi ennakoimaan rataa, joten vaihtelin sitä suunnilleen jokaisella kerralla, että teiden päättäminen oli sinun eikä ponin päätettävissä."

Rakas päiväkirja,

Torstai 05.11.2009

Tämä taitaa olla yksi tärkeimmistä päivistä virtuaalihevosen elämässä, nimittäin...

Milton on ilmoitettu laatiksiin! Saa siis nähdä, mitä tuloksia tulee Yleislaatuarvostelusta ja Esteratsastusjaoksen laatuarvostelusta - jälkeläispisteet vain mättää, sillä Mazalt Dainty ja Dainty Random eivät ole kumpikaan kisanneet, luojan kiitos Valencia Dainty on ehtinyt kahmia itselleen jo 36 sijoitusta!

Tänään hyppäsin Miltonilla. Menimme noin 90 cm rataa, sillä en ole pitkään aikaan hypännyt orilla kotona. Virittelin myös jos jonkinmoista erikoisestettä ja Miltonhan oli taas aivan upea, vaikka itse en ollut taaskaan niin terässä. Ori oli eteenpäinpyrkivä ja mukava, ja meillä oli tosi mukavaa - vaikka jouduinkin alvariinsa hyppimään alas orin selästä nostelemaan esteitä.

Keskiviikko 04.11.2009

Kun lunta pyrytti sakeasti pilvistä alas maan kamaralle ja itse istuin tietokoneella lämmintä kaakaota hörppien, ei minulla oikeastaan ollut kovinkaan suuria haluja lähteä ulos ratsastamaan tai ylipäätään talliin hoitamaan hevosia, mutta tiesin että se oli edessä kuitenkin, joten jätin lusmuilun sikseen ja aloin pakata itseäni toppavaatteisiin. Kun sain puettua, lähdin pihan poikki tallille ja komensin hoitokoira Nellan mukaan, rodultaan se oli novascotiannoutaja - joka oli koiraroduissa mielirotujani. Jätimme koskemattomaan lumihuntuun kahdet jäljet kun taapersimme tuiskun läpi tallille.

Hevoset olin hakenut tänään normaalia aikaisemmin sisään ja uusin tuttavuus Wilfred Wims toivotti minut tervetulleeksi. Se oli sen vähän ajan sisällä oppinut, että minulta sai ruokaa, ja ilmaisi mielipiteensä hyvin suorasti; se ei omasta mielestään tarvinnut minua kuin ruokkimaan hänen majesteettiaan. Fred oli samalta kasvattajalta miltä Milton oli minulle tullut ja toivoin orista tulevan yhtä hyvä kuin Miltonista - se ei olisikaan ihme, sillä sen suku oli täynnä jos jonkinmoista ihanaa new forestinponia. Syötin Fredille vaivihkaa porkkananpalan ja hellyin antamaan palan myös risteytysruuna Clownille, niin suloinen se oli kurkotellessaan karsinan oven yli nähdäkseen jotain pienillä nappisilmillään.

Vaikka minun olisi tehnyt mieli syötellä vain herkkuja poneilleni päivät pitkät, kuljin kuuden karsinan ja niiden asukkaiden ohi satulahuoneeseen ja keräilin kaikki tarvitsemani varusteet Miltonin karsinan eteen. Vihdoin päästessäni harjaamaan oria yllätyin iloisesti kun huomasin orin jalkojen olevan puhtaat, minun ei tarvitsisikaan pestä niitä! Harjasin orin läpi reippain harjanvedoin, puhdistin sen kaviot ja laitoin joka jalkaan jännesuojan. Varustin itseni kypärän, hanskojen ja raipan avulla ja heitin sitten orin selkään mustan ties kuinka kalliin koulusatulan, joka oli niin mukava istua että käytin sitä lähes aina kun vain pystyin. Suitsin vielä orin lämmitettyäni hieman jääkylmiä kuolaimia, ja talutin sitten orin ulos lumipyryyn, joka oli jo hieman hellittänyt.

Talsimme noin varttitunnin kestävän matkan naapurin ihka uudelle maneesille ja painuimme tuttavallisesti sisään, sillä tallin omistaja oli luvannut että saisin käyttää maneesia milloin vain; minä kun tunnetusti ratsastelin vähän silloin sun tällöin, enkä yleensä siihen aikaan jolloin maneesissa oli ruuhkaa. Aloitin heti verryttelyn ravissa riisuttuani päällimmäiset vaatekappaleet, jotka olivat tehneet minusta lumiukon - ja vaikka minua vilutti nyt vähän, tiesin että kohta vilunväreet vaihtuisivat kuumottaviin poskiin ja lämpimiin lihaksiin.

Kun Milton liikkui allani mukavan kevyesti, rennosti sekä epä-Miltonmaisesti jopa melko reippaassa tahdissa, sekä imi kuolainta hyvin, tajusin äkkiä miten hienosta oristani olikin tullut vielä hienompi ja suorastaan upea. Se oli ollut mukanani kaikissa ala- ja ylämäissä, sekä silloin kun kiinnostusta ei ollut niin paljon kuin normaalisti. Sen kanssa olin todistanut suurimpia ilon hetkiäni ja vaikka en aina muistanutkaan sitä eikä se ollut minulle se supertähti, oli se jaksanut luottaa minuun ja nyt siitä oli tullut niin hieno, että itseäni vähän hävetti koska en ollut juurikaan panostanut itseeni; poni tuntui sokeripalaselta ja minä itse vaikkapa kokonaiselta pippurilta. Päätin että tänään ratsastaisin maailman parhaan harjoituksen enkä antaisi itseni lepsuilla yhtäkään minuuttia nyt, kun ponikin laittoi parastaan.

Toisen varttitunnin jälkeen suoritimme lähes täydellisiä ravivoltteja ja pohkeenväistöjä. Avotaivutukset eivät olleet herran suosikkiliikkeitä, mutta nyt kun itse panostin ratsastukseeni se suorastaan liiteli parit avotaivutukset läpi, kulki koko ajan moitteettomasti kuolaimella ja polki takapäällä hyvin alleen.

Tein vielä paljon laukkatyöskentelyä, ja kun ori oli suorittanut kaikki pyytämäni asiat lähes ongelmitta, annoin sen kävellä pukiessani loput vaatteet ylleni. Kun ori oli jäähtynyt, heitin viltin sen selkään ja ohjasin sen ulos maneesista ja takaisin kohti kotia.

Milton oli vähän hikinen, joten harjasin sen voimakkain vedoin ja peittelin vohveliloimella. Poni oli selvästikin väsynyt mutta onnellinen, kun sai syödäkseen päiväateriansa.
- ronya

Tiistai 27.10.2009

Tänään kävimme Miltonin kanssa maastossa. Ori oli hullunkurisella päällä ja leikitteli kanssani alkumatkasta, mutta hieman väsyessään malttoi Milton käyttäytyä kunnollakin. Teimme reilu tunnin lenkin ja laukkailimme melko paljon, jotta saisin viime päivien ylimääräiset energiat pois.

Kotiin palatessamme ori oli hikinen ja väsynyt, joten harjasin sen ja loimitin lämpimällä loimella. Kun ori oli syönyt päiväateriansa, vaihdoin loimet kuiviin ja hellittelin sitä porkkanoilla (koska ne olivat pian menossa huonoksi).

Olin jopa ahkera ja jaksoin pestä orin estesatulan ja -suitsetkin!
-ronya

Torstai 11.06.2009

Hoitaja kirjoittaa

Olin jättänyt Miltonin pariksi päiväksi, kavereiden takia, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin ystäville ei. Otin autotallista mopokypärän ja lähdin ajamaan skootterilla tuttuja teitä pitkin tallille. Matka tuntui entistä lyhyemmältä, onneksi, sillä olin nopeammin Miltonin luona. Kello oli vähän vaille kaksi, kun saavuin tallin pihaan. Arvelin, että hevoset olivat tarhassa syömässä päiväheiniään. Kävelin talliin muovipussin kanssa, joka sisälsi omenoita ja kuivattuja leipiä Miltonille. Tallissa ei ollut kuin Kata - niin, ja tietysti ne muutamat kodittomat hiiret jotka etsivät täältä lämmintä tilaa.

"Moi Kata! Milton on varmaan tarhailemassa?" kysäisin. "Jep, siellähän se on", Kata vastasi. Ennen kuin lähdin hakemaan Miltonia, autoin Kataa vähän tallitöissä ja putsasin pari karsinaa ja lakaisin tallin käytävän. Omatuntoni ei enää kolkuttanut niin pahasti, kuin äskettäin, kun mietin että olin unohtanut Miltonin.. Nyt lähdin hakemaan Miltonia tarhasta. Se ravaili pörheänä tarhassaan, tiedä sitten miksi. Viheltelin ponia luokseni, mutta eihän Milton voinut ottaa viheltelyäni kuuleviin korviinsa. Huusin ponia myös nimellä, mutta tarhan päähänhän se jäi möllöttämään. "Tuu tänne Milton!" sanoin hellästi ja viheltelin vielä. Milton asteli vähän eteenpäin, mutta ei tullut kuitenkaan luokseni. Kävelin orin luokse ja taputin sitä kaulalle - jonka seurauksena ilmassa leijui suuri pölypilvi. "Voi poika, sä oot taas käyny piehtaroimassa?" söpöilin Miltonille. Talutin Miltonin portista ulos ja jätin sen harjauspuomille. Kipaisin nopeasti tallissa hakemassa harjapakin, samalla toivoen, ettei Milton olisi keksinyt mitään epämääräistä, kuten karkaamista. Ei, siellä se poni seisoi tomerana ja hörisi minulle kun tulin.

Heti ensimmäisenä aloin ottaa kumisualla kuivunutta kuraa Miltonin kyljistä ja jaloista pois. Pölyn ja lian määrää en olisi voinut edes sanoin kuvailla, sen verran sitä oli. Milton oli taas pitänyt vähän omaa hauskaa. Kumisuan jälkeen harjasin pölyharjalla enimmät pölyt päältä pois, mutta Milton oli edelleenkin likainen. Kovakaan harja ei auttanut, eikä liiemmin pehmeä harja, joten en voinut tehdä muuta kuin antaa lian olla. Liikutuksen jälkeen voisin sitten pestä Miltonin, ihan senkin takia että on lämmin päivä ja se luultavasti hikoisi. Vein Miltonin sen karsinaan ja samalla kävin satulahuoneessa viemässä harjapakin pois. Otin Miltonille mukaani kaikkiin jalkoihin suojat, sillä olin päättänyt irtojuoksuttaa sitä ja ajattelin että on hyvä käyttää suojia. Laitoin suojat Miltonin jalkaan ja lähdin taluttamaan Miltonia kentälle.

Kentällä talutin Miltonia ensin pari kierrosta jonka jälkeen päästin sen vapaaksi. Se olisi halunnut ottaa ruohontupsuja kentän laidoilta, jonka seurauksena sain aika aktiivisesti maiskutella ja juosta ponin perässä. Kumpihan tässä tällä kertaa sai enemmän liikuntaa, minä vai Milton..? En jaksanut itse enää juosta Miltonin perässä joten otin juoksutusraipan ja heiluttelin sitä siihen tahtiin että Miltonkin pysyi vauhdissa. Se totisesti näytti pitävän irtona juoksemisesta, kun monet pukkisarjatkin se veti. Hetken päästä otin Miltonin takaisin riimunnaruun kiinni ja talutin noin kymmenen minuuttia. Se oli ihan hengästynyt mutta olisi halunnut vain juosta vierelläni. "Hoooo, prrrr.." koitin äänellä vaikuttaa orin mielipiteeseen, mutta aika turhaan. Hetken päästä päästin Miltonin taas vapaaksi ja vaihdoin suuntaa. Sen liikkeet olivat kyllä upeat, en voinut kuin ihailla. Tähän kierrokseen poni laukkasi ihan omasta tahdosta, eikä raippaani enää tarvittu. Pikkuhiljaa äänen avulla sain Miltonin takaisin raviin ja siinä kentällä se ravaili tyytyväisenä. Hetken kuluttua jäin suu auki jäätyneenä paikoilleni, kun tajusin, että Milton oli keksinyt lähteä kentän aitojen välistä pois.

Äkkiä juoksin tallin kautta sanomaan Katalle, että Milton oli karannut irtojuoksuttaessani sitä. Siinä hetken aikaa nauroimme yhdessä ja lähdimme jahtaamaan Miltonia - minne lie se poni oli matkallaan mennyt. Ei se ollut laitumilla, ei kentällä, ei näkynyt maastopoluilla, ei tallissa. Viimeisenä lähdin katsomaan tarhoilta, joista poni sitten löytyikin. "Miltoooon, tuu tänne!" huutelin sitä ja olin rauhallisena. Kovasti toivoin ettei Milton olisi lähtenyt uudemman kerran karkuun. Olin enää ihan parin metrin päässä siitä. Viheltelin hiljaa Miltonille ja se katsoi minuun. Tarrasin nopeasti sen riimuun kiinni, mutta eihän se ollutkaan lähdössä mihinkään. Pääsi vain nälkä yllättämään. Taputin ponia siitä hyvästä että se oli antanut kiinni, mutta irtojuoksutuksen jätin tähän.

Vein Miltonin talliin ja otin siltä suojat pois. Sitten vaihdoin narun taas ketjunaruun ja vein Miltonin pesupaikalle. Otin letkun varresta kiinni ja aloin suihkuttelemaan Miltonia. Se piti viileästä vedestä eikä sätkynyt ollenkaan. Taputin Miltonia vielä kuivalle kaulalle ennen kuin kastelin senkin. Kun olin huuhdellut ponin, hain sen harjapakista hikiviilan ja vedin enimmät vedet pois sen päältä. Tämän jälkeen vein Miltonin tarhaan paistattelemaan auringossa. "Heippa poika! Pysykin aitojen sisällä", sanoin viekkaasti ja naurahdin. Lähdin kotiin, ja matkalla ajattelin, että osoittiko Milton mieltään karkaamalla, siksi etten ollut sen luona pariin päivään. Toivoin ettei, mutta ei jäänyt kuitenkaan omatunto kolkuttamaan. Milton oli ollut hieno tänään ja meillä oli ollut ihan kivaa - temmellyksistä huolimatta.

Omistaja kommentoi: Ei todellakaan haittaa, vaikka et pariin päivään kävisi oria hoitamassa - täytyyhän ihmisellä sosiaalista elämääkin olla! Irtojuoksutus oli hyvä idea ja onneksi Milton ei mennyt tammojen tarhoille roikkumaan, kun pääsi irti. Pesemisestä Milton taisi tykätä näin kuumana päivänä.

Keskiviikko 10.06.2009

Hoitaja kirjoittaa

Poljin kovaa vauhtia tallille ja matkaani hidasti vain satunnaiset ylämäet. Kun vihdoin pääsin tallin pihaan, vein pyöräni sinne missä eilen skootterini oli. Parkkipaikallakin oli vain yksi auto, arvelin sen olevan tallityöntekijän. Aamu oli aikainen, mutta olin halunnut tulla näinkin hyvänä päivänä kuin tänään, koko päiväksi tallille. Tallissa en nähnyt ketään, koko paikka oli hiljainen - lukuunottamatta niitä hevosia jotka ei olleet keskeyttäneet ruokailuaan minun takia. Jatkoin matkaani Miltonin karsinalle jonka tiesin olevan tallin perällä. Milton nosti päänsä, katsoi minua kummaksuen ja päästi epämääräisen hörähdyksen. "Hassu poika!" sanoin ja hymyilin orille. Avasin ponin karsinan oven ja taputin Miltonia. "Ai, sä ootkin jo syönyt", totesin ja ajattelin että voisin ottaa Miltonin käytävälle harjaukseen.

Talutin ponia riimusta ja kiinnitin sen sitten toiselta puolelta kiinni. Ennen kuin olinkaan huomannut, oli se jo kerennyt haistelemaan viereistä tammaa. Siitähän vasta soppa keittyi kun Milton potki takajaloillaan maata ja kiljui kuin pieni sika jouluna. "Milton! Voitko olla vielä typerämpi, kun kuitenkin tiedät oikeat herrasmiehen käytöstavat..", tokaisin itsekkäästi ja toruin Miltonia. Sain sen laitettua molemmin puolin kiinni ja hain satulahuoneesta harjapakin. Kannoin sen käytävälle ja avasin, mutta huomasin siellä jonkin lapun jossa oli kirjoitusta. "Heippa Juulia, voisitko mennä Miltonilla tänään rauhalliseen käynti-ravi-maastoon, itse olen kipeänä kotona. Kiitos. Terveisin Kata." Suulleni nousi leveä hymy ja mielessäni ajattelin että tottakai voin. Aloin sitten harjailemaan Miltonia, joka yllättäen oli maannut omassa pissassaan ja oli aivan likainen melkein joka puolelta. Kumisuallakaan pyörittely ei tuntunut auttavan, joten annoin niiden olla mitä en pois saanut. Harjasin Miltonia melko kauan, kolmella harjalla ja pään tietenkin luonnonharjalla. Sitten selvitin ponin harjan vaikkei se takkuinen ollutkaan.

Vein harjapakin pois ja otin suitset mukaani. Ajattelin että ihan hyvin voin mennä ilman satulaa kun on kuitenkin rauhallinen ratsastuskerta edessä. Laitoin Miltonille suitset päähän ja muistin siinä vaiheessa ettei mieleeni ollut koskaan tullut kysyä käytetäänkö Miltonilla suojia ratsastaessa. Laitoin ponille riimun suitsien päälle ja kiinnitin sen takaisin käytävälle. "Oota hetki kultamussukkani, pengon sulle jostain suojat". Kävin Miltonin kaapilla ja löysin sieltä jotkut ruskeat jännesuojat. Otin ne mukaani ja laitoin ponille. Sitten se näyttikin jo ihan valmiilta lähtemään maastolenkille.

Otin Miltonin ohjista kiinni ja talutin sen pienen jakkaran viereen josta hyppäsin ponin selkään. Täytyy myöntää, että minua vähän jännitti, mutta koitin ajatella mukavia asioita ja näin sain itseni pian rennommaksi. Miltonkin alkoi päristelemään ja oli rento. Taputin ponia ja juttelin sille jotain ihan omia juttujani. Pian olimme kävelleet jo aika pitkälle maastoon, joten otin ohjat käteeni ja annoin Miltonille vähän pohkeita jotta se siirtyi raviin. "Oi miten ihana ravi sulla onkaan!" hihkaisin ja jatkoin ravaamista. Milton ravasi kaula kaarella ja meni hyvää, pitkää ja rentoa ravia. Pian otin käyntiin ja käveltyäni hetken annoin ponille vapaat ohjat. Jollain metsäaukiolla sitten käänsin Miltonin takaisin kotiinpäin ja huomasin, että poni tajusi menevänsä takaisin kotiin kun vauhti oli sen mukainen. Pitelin ohjista kiinni ja aina välillä sain jarruttaa ettei se lähtenyt ravaamaan. Milton oli ollut hieno poika.

Päästyäni tallin pihaan, oli kello jo vähän enemmän. Hevoset olivat viety ulos, ja tallityöntekijäkin oli tallilla. Otin Miltonilta heti ensimmäisenä suitset pois ja vaihdoin tilalle riimun. Sitten laitoin ponin käytävälle kiinni ja kävin huuhtelemassa kuolaimet. Nopeasti ristitin suitset jotenkinpäin, mahdollisimman siististi kuitenkin ja tämän jälkeen kävin ottamassa Miltonilta suojat pois. Vein ne kaappiin takaisin ja otin mukaani Miltonin pakista vihreän pölärin. Milton näytti aivan väsyneeltä - se roikotti alahuultaan, piti silmiä melkein kiinni ja lepuutti takajalkojaan vuoronperään. Nauroin ponille ja taputin sitä kun olin saanut vedettyä ponin pölärillä. Laitoin riimuun kiinni narun ja talutin Miltonin tarhaan muiden kanssa. Heti ensimmäinen asia mitä se teki, oli piehtaroiminen. Likainen olo teki näköjään hyvää, ruokailukaan ei ollut pahempi juttu ja heti ensimmäisen session jälkeen se ryntäsi heinäkasalle. En voinut kuin nauraa ponin jutuille. Tälläinen oli Milton. Päivä kului nopeasti ja ajattelin lähteä kotiin.

Omistaja kommentoi: Teillä taisi olla erittäin kiva päivä tänään! Miltonin tämänpäiväinen riehuminen taitaa olla pahinta, mitä se koskaan tekee, sellainen nössöponi se oriksi on. Onneksi jaksoit harjata Miltonin hyvin, vaikka se oli todella likainen. Orille tosiaan tulee joka jalkaan suojat, mutta niitä ei välttämättä tarvitse jokaiselle pikku lenkille laittaa. Kunhan ne ovat silloin jalassa kun mennään oikeasti ja vähän kovempaa.

Sunnuntai 07.06.2009

Hoitaja kirjoittaa

Ensimmäisen kerran pääsin tänään hoitamaan Miltonia. Ajatus pienestä, hellyyttävästä nyffiorista oli kiehtova ja minua jännitti. Ajoin skootterilla tallin pihaan ja pysäköin sen autojen viereen. Sitten lähdin kohti punaista rakennusta, jonka epäilin olevan talli. Astuin sisään ja tallihan se oli. Kata tuli heti minua vastaan, tässä vaiheessa minulla ei ollut valtaa hillitä jännitystäni. "Moi Juulia! Milton on tarhassa syömässä päiväheiniä", tyttö kertoi. "Okei, mä meen metsästämään sitä sieltä", sanoin ja nyökkäsin.

Astuin ulos tallin takaovesta ja vastaan tuli iso alue, joka sisälsi monen monta tarhaa. Huomasin kyllä heti, missä Milton oli. Oripoika oli heti toisessa tarhassa. Kävelin reippaasti sen luokse, viheltelin vähän ja sopertelin jotain itsekseni. Ensin Milton katsoi minua vähän kummastuneena, mutta tajutessaan sen, että se joutuu sisään, lähti poika raviaskelin kauas tarhan toiseen päähän. Olin kuitenkin varautunut tähänkin ja kaivoin taskunpohjaltani pari porkkanaa ja otin kourallisen heinää maasta. Lähdin Miltonin perään ja viheltelin sitä samalla. Nyt sitä taisi alkaa kiinnostaa, sillä korvat hörössä se käveli luokseni. Annoin Miltonille herkut ja laitoin riimunnarun kiinni riimuun. Sitten lähdin taluttamaan Miltonia portista ulos.

Heti kun pääsin talliin, sidoin Miltonin käytävälle ja hain satulahuoneesta harjapakin. Milton hörähti minulle suloisesti ja taputin oria kaulalle ennen kuin aloitin sen harjaamisen. Ponin jalat olivat polviin saakka kuivunutta kuraa, ja niiden harjaamisesta aloitin. Kumisualla sain suurimmat osat rapsuteltua pois, mutta harmaansumea pöly peitti kauniin ruskean karvoituksen. Otin pakista kavioharjan ja jonkun pehmeän luonnonharjan, joiden avuilla jaloista tulikin jo melko puhtaan näköiset. Jalkaoperaation jälkeen aloin harjata Miltonia muuten. Herra oli aika puhdas, mitä nyt joissain kohdissa oli vähän pölyä ja sen semmoista, mutta peruspuhdas ja komea se oli. Otin pakista vielä kaviokoukun ja putsasin kaviot. Niistäkään ei paljoa irronnut, mutta olihan kaikki aina hyvä tarkistaa. Lopuksi suihkutin vähän shainia Miltonin jouhiin ja selvitin ne harjan avulla. Pian poni oli sen näköinen että kisoihin oltaisiin lähdössä, mutta ei suinkaan oltu. Vein harjapakin takaisin sinne mistä sen olin hakenutkin ja otin matkaani ketjuriimunnarun jonka sitten kiinnitin Miltonin riimuun. Lähdin pois tallista, syöttelemään Miltonia vihreälle ruoholle laitumien lähettyville.

Milton oli ihan innoissaan kun sai syödä vihreää ruohoa. Ketju oli kyllä tarpeen, sillä ori ravaili pörheänä vierelläni juuri silloin kun talutin sitä syömään. Taputin Miltonia kun se rauhottui ja annoin pojalle luvan syödä. Liikuimme reipasta tahtia joka suuntaan monen metrin alueella kun Milton söi ahkerasti ruohoa, mutta kauaa en viitsinyt sitä syötellä kun en tiennyt onko se sitä sorttia joka saa helposti ähkyn vaiko ei. Pian vein Miltonin takaisin talliin. Katsoin kelloa, ja tajusin, että se oli sen verran vähän että pystyin viedä pojan vielä ulos. Vaihdoin Miltonille nopeasti narun ja otin sähkön pois päältä. Sitten vein Miltonin takaisin sen iki-ihanien päiväheinien luokse. Kun Milton tajusi tarhan sisällä olevansa vapaana, lähti se askeltaan nopeuttaen heinäkasalle. Naurahdin itsekseni ja palasin takaisin talliin.

Avasin varustehuoneen oven ja etsin Miltonin satulan. Löysin sen nopeasti ja vein sen käytävälle satulatelineeseen. Hain juuri tämän jälkeen hoitajien kaapista satulasaippuaa, pyyhkeen, sienen ja kauhan johon laitoin vähän vettä. Kastelin sienen veteen ja puristin ylimääräiset pois. Sitten hieroin sieneen vähän satulasaippuaa ja aloin hinkata ponin satulaa. Se ei ollut kovinkaan likainen, mutta kyllä sen huomasi kuinka pinttynyt pöly jäi sieneen kiinni ja jouduinkin tästä syystä pariin otteeseen vaihtamaan veden uuteen. Noin kahdenkymmenen minuutin päästä ajattelin että puunauksestani oli ollut jotain hyötyä ja vedin vielä viimeiset vedot jalustinremmeistä ja niihin sitten lopetin. Miltonin satula näytti liioitellusti kiiltävänuudelta ja vein sen takaisin paikoilleen. Aika oli lentänyt kuin siivillä ja huomasin sen olevan jo yli kahdeksan. Kävin vielä hakemassa Miltonin omaan karsinaansa ja sitten lähdin kotiin. Ensimmäinen päivä Miltonin kanssa oli ollut mukava, vaikka olinkin vain hoidellut sitä. Ratsastamisen, tai ylipäätään liikuttamisen ajattelin aloittaa vasta parin hoitokerran jälkeen.

Omistaja kommentoi: Mukava hoitotarina, ja pituutta löytyi juuri sopivasti. Hyvä idea, ettet kivunnut vielä ensimmäisellä kerralla orin selkään vaan tutustuit siihen rauhassa maastakäsin. Miltonista on tosiaan erittäin mukava piehtaroida tarhassa, ja juuri mutaisimpaan aikaan. Pärjäsit hyvin orin kanssa, vaikka se taluttaessa olikin vähän pörheänä. Oria voi syötellä vaikka tuntikaupalla, tai oikeastaan niin kauan kuin jaksat. Odotan innolla uutta tarinaasi! Wink

Perjantai 05.06.2009

Taivas oli vaaleanharmaan pilven peitossa ja vettä tihutti pieninä pisaroina alas maankamaralle. Ei mikään paras sää ratsastuspäivälle, mutta emmehän me reippaat heppatytöt ole sokerista (ts, tälläisinä päivinä toivomme maneesia sydämmemme pohjasta)! Kipitin suoraan talliin ja helpotuksekseni huomasin Miltonin olevan sisällä.
”Tuitui, mitä sulokas”, lepertelin ponille ensin varmistettuani että olin tallissa yksin. Ja ketäs muita tallilla nyt kävisi, tänäänkin tallityöntekijälle oli annettu aamuruokinnasta lähtien.

Palasin muutaman minuutin kuluttua Miltonin karsinalle harjapakki mukanani. Pujahdin pakin kanssa sisään karsinaan ja tartuin hommiin. Oria pölyharjalla harjatessani tuumin kuumeisesti, mitä voisimme tänää tehdä. Menisimmekö maastoon, vai kouluvääntöä kentällä? Päätin valita kentän, se kun näin remontin jälkeen imi veden hyvin ja tuskin olisi kauheaa mömmöä. Siirryin pölyharjan parista pehmeään harjaan, harjasin sillä nopeasti orin läpi ja tarkistin kaviot ripeästi. Sen jälkeen lähdin seikkailemaan kamojen perässä, ties missä ne taas olivat, siisti henkilö kun en alkuunkaan, ainakaan omien tavaroideni suhteen ollut...

Vihdoin muutamien minuuttien jälkeen palasin Miltonin karsinalle hirveä kasa varusteita mukanani. Oli lampaankarvaa, gramaaneja, martingaalia, neljä suojaparia... Loppujen lopuksi kun sain orin laitettua kuntoon, lähes puolet tavarakasasta oli vielä lattialla. Naurahdin mielessäni, olihan Milton minulle tärkeä ja omisti lähes kaikki maailman tavarat, mutta en muistanutkaan niitä olevan noin paljon! Talutin orin rennosti ulos tallista, yhdestä ohjasta kiinni pitäen, eikä se sanonut mitään vaikka vieressä oli pari tammaa. Että tällainen meidän Milton on.
”Oot sä kyllä vähän höpsöläinen”, sanoin orille ja talutin sen aidan viereen. En vieläkään ollut saanut kannettua selkäännousujakkaraa ulos tallista, vaikka minun oli pitänyt tehdä se jo pari viikkoa. Napautin pohkeillani unisen ponin kylkiä ja kiristin satulavyön matkalla kentälle.

Aloittelimme perusjutuilla ravissa, ympyröitä ja taivuttelua jotta saisin ponin rennoksi. Pianhan ori olikin jo aivan rehellisessä peräänannossa, joten aloin työstämään laukkaa, joka ei orilla niin hyvä ole. Varsinkin tänään ori oli laukassa todella lahnamainen eikä jaksanut ollenkaan nostella jalkojaan. Kyllä siinä joutui muutamiakin kertoja hanakasti raipalla ja pohkeilla muistuttamaan, ennen kuin pystyi oikeasti vääntämään. Loppujen lopuksi ori kuitenkin laukkasi puhtaassa peräänannossa, käytti hyvin takapäätään, nosti jalkojaan ja kääntyi ihan minne halusin. Jatkoin heti vastalaukoilla, jotka olivat orilla tänään erityisen hyviä. Vaikka menimme niitä kolmikaarisella, ori ei vaihtanut kartaakaan ja kuunteli todella mukavasti apujani. Eikä meidän kauaa niitä tarvinnut hinkata, vaan pian siirsin orin käyntiin ja annoin sen kävellä vähän aikaa.

Seuraavaksi keskityin väistöihin. Aluksi Milton oli todella ärsyttävä, sillä se ei kuunnellut pohjetta yhtään eikä ottanut yhtäkään kunnon ristiaskelta. Tälläinen se juuri oli, mieliala vaihtuu hetkessä liikkeestä riippuen. Pian kuitenkin vain laitoin orin menemään väistöt kunnolla, ei se sitä mielellään tehnyt mutta pakkohan sitäkin on joskus harjoitella. Lopettaessani jauhamisen eivät väistöt vieläkään olleet aivan kohdallaan, mutta olin tarpeeksi tyytyväinen Miltoniin jättääkseni ne taaksepäin. Lopuksi menin vain rentoa ravia kaarevilla urilla ja perehdyimme myös vähän keskikäynnin saloihin, joka meiltä oli viime aikoina jäänyt vähän unholaan. Tyytyväisenä annoin ponille pitkät ohjat, kävelin pari kierrosta ja ohjasin orin sitten tallipihalle.

Hoidin Miltonin pois huolella. Se ei ollut hikinen, sillä lämpöasteita oli vain vähän yli viisi. Harjasin sen, huuhtelin hiekkaiset jalat, kuivasin ne ja laitoin orin sitten karsinaansa. Hoidin nopeasti varusteet pois ja tarhasin loput ponit. Meillä oli vain neljä tarhaa ja kuusi hevosta, joten nyt kävin hakemassa Rian sisälle ja heitin siihen tarhaan Ranen. Milton vaihtoi Juliuksen kanssa. Snow ja Dee tulivat hyvin toimeen keskenään, joten ne saivat olla isommassa tarhassa kahdestaan. Vaikka meidän tarhamme eivät hienoja ollutkaan, laudoista rakennettuja, niissä oli silti hyvät hiekkapohjat syksyn mutakelejä ajatellen. Seuraavaksi edessä oli heinien jako. Jouduin avaamaan uuden säilöpaalin, ja heinää oli todella mukava yrittää repiä irti paalista, kun kaikki olivat klimpissä. Heinä tuoksui hyvälle, ja vihdoin sain kynittyä paalista kokonaisen kärryllisen. Jaoin pikaisesti heinät poneille ja heitin sitten kaurat joukkoon. Seuraavaksi ohjelmassa olisi kaikkien rakastama karsinoiden puhdistus.

Onneksi meillä asukkaita oli vain kuusi. Karsinoiden puhdistus sujui siis vikkelästi, ja seuraavaksi laitoin vedet ulos. Siinäkään ei mennyt kauaa. Lopen uupuneena, mutta onnellisena lysähdin satulahuoneen sohvalle istumaan ja tarkkailin ponilaumaani ikkunasta.
- ronya
Takaisin alkuun Siirry alas
 
ori Milton Wims
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Kadonneet virtuaalihevoset :: Ponit :: Newforestit-
Siirry: